Täällä yksi yökyöpeli kukkuu hereillä ja ihan maksusta. Alkoi taas yöputki töissä joten ajattelin hyödyntää hiukan rauhaisaa työyötä ja blogata. Tähän näyttää jäävän helposti kiinni, kun olen jo kolmena päivänä jaksanut jotain tänne kirjoitella. Ehkäpä liian aikaista iloita siitä että kerrankin onnistuu päiväkirjan pidossa... 

Hain myös pienen "piristysruiskeen", eli grafiikka muuttui tässä blogissa. Tosi kiva kun joku jaksaa tällaisia valmiiksi muille tehdä, tällaisille kuten minä joka ei välttämättä moista kovin äkisti saisi itse aikaan. Kiitos ja kumarrus!

Tämä yö on muuten sujunut ihan kivasti, mutta ainoa mitä olen jäänyt kaipaamaan on chattia hänen kanssaan. No ihan pikaisesti alkuyöstä hän kävi langoilla kertomassa olevansa tekemässä juuri keittiössä huonekalujen ym. kamojen siirtoprosessia pois lattiaremontin alta. No minäpä sitten duunasin kaikki omat hommani täällä töissä siihen malliin että voisin syventyä henkevään keskusteluun näin aamutuimaan ennen kuin taas täällä iskee omat aamuprosedyyrit päälle, mutta häntäpä ei ole takaisin kuulunut. Voi harmi... En kyllä haluaisi olla itsekäs ja harmitella,  ja varsinkin kun tiedän että hän on mua odottanut varmaan miljoona kertaa useammin ilmestyvän koneelle. Mutta harmittaa se silti... olis ollut niin kiva jutella. Varsinkin kun aikaerot on mitä on ja toinen on normaalisti nukkumassa silloin kun toinen on hereillä. Siellä se nyt varmaan laittaa jo uutta lattiaa paikalleen...asialle omistautumisen kun hyvin taitaa... : )

Voisinkin kertoa jotain hänestä. Ensinnäkin...tapasimme netissä...chattasimme ja meilailimme ensin 4kk jonka jälkeen hän tuli käymään Suomessa. No sittenhän kaikesta vasta todellista tulikin... rakastuttiin ihan oikeesti...mutta valitettavasti paluulento oli kuitenkin jo viikon päästä. Nyt tässä on sitten jatkettu yhteydenpitoa kohta toiset 4kk ja on minun vuoroni lähteä käymään hänen luonaan. Ihanaa... Hän on toisaalta niin tavallinen, mutta taas toisaalta niin aivan epätavallinen ihminen. Epätavallinen siinä mielessä että hän ajattelee muita enemmän kuin itseään, idealisti joka oikeasti yrittää elää myös sen mukaan mihin uskoo. Tavallinen mutkattomuudessaan. Toisin sanoen valloittava persoona... No löysin mä kyllä muutaman negatiivisen puolenkin. Mutta oon silti ihanan rakastunut...