Osuva otsikko tälle kirjoitukselle... eli tämä on siis aloitus. Blogin aloitus. Uuden elämän aloitus ehkä myöskin siinä mielessä että jos saan tätä blogia pidettyä hengissä niin se onkin sitten melkoinen muutos entiseen elämään verrattuna jossa päiväkirjanikin kitui useamman vuoden ajan noin kerran kuukaudessa maksimissaan päivitettynä.

On tiettyjä aikoja ihmisten elämässä jota määritellään erilaisilla termeillä. On teini-ikä sitten seuraava onkin kolmenkympin kriisi. Outoa ettei mieleen tule yhtään mitään mikä liittyisi aikaan näiden kahden välillä... enpä ole tätä ennen kyllä tullut edes ajatelleeksi, mutta mielenkiintoista se on. Ehkäpä ei ole mitään erityistä termiä kaksikymppisenä olemiseen koska aika tuntuu lentävän niin vauhdilla juuri tänä aikana. Mulla alkoi juuri kaksi viimeisintä vuotta kaksikymppisenä ja pakostakin sitä alkaa kelaamaan mitähän sitä on tullut tehtyä elämässään aina tähän asti. Jos ikäni tuplaisi niin olisin jo kovaa vauhtia lähestymässä kuuttakymppiä ja SE pelottaa... Ei muuten mutta se vain muistuttaa siitä kuinka aika kuluu nopeasti ja etenee jatkuvalla tahdilla. Se ei pysähdy tai jää odottamaan. Täytyy koittaa pysyä mukana ja muistaa elää joka päivä. Ei katsellä vain vierestä kuinka päivät lipuu ohitse, vaan elää... Uskaltaa tehdä asioita... puhua tunteistaan silloin kun ne tulevat... muuten ne tärkeimmät hetket elämässä  menevät vain ohitse niinkuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan, ja elämä kulkee ohitse niinkuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan ja se on mielestäni kaikista pelottavinta mitä ihmiselle voisi tapahtua; Olla oman elämänsä sivustakatsoja.

Miten sitten arvioisin omaa elämääni... olen tyytyväinen, vaikka olisin voinut tehdä erilaisia päätöksiä ja elää erilaista elämää. Mutta olen päättänyt etten anna minkään negatiivisen menneisyydestä vaikuttaa siihen mitä olen tänään, koska se mitä olen tänään vaikuttaa siihen mitä olen huomenna. Vanhat asiat on menneet ja unohdettu, jätän ne sinne hyvällä. Olenhan saanut monta hyvää asiaakin aikaan... on ammatti, työ ja kokemusta...on hyvät perhesuhteet ja muutamia hyviä ystäviä...olen säilyttänyt rakkauteni ja uskoni Jumalaan,  ja se on vahvistunut entisestään... olen tehnyt asioita joista olen haaveillut nuorempana, uskaltanut asioita jotka ovat olleet jännittäviä... Olen myös vihdoin löytänyt ihmisen jota uskon rakastavani ja haluan oppia tuntemaan enemmän, syvemmältä, lähempää ja paremmin kuin kukaan muu...  ihmisen jolle haluan antaa itsestäni kaiken sen hyvän mitä voin olla. Tietäen että häneen todella voi luottaa ja että hän ei ole samanlainen itsekeskeinen egoisti joita tämä maailma on niin täynnä, mitään pelkäämättömiä omien tarpeittensa tyydyttäjiä, joita ei vähääkään mietitytä loukata muita jos se olisi heidän omien etujensa mukaista. Hän ei ole sellainen, ja se merkitsee minulle niin paljon... että voin luottaa häneen, ja hänen sanaansa. Hän sanoo rakastavansa minua... Olen onnellinen.